Manioc

Alunperin trooppisesta Etelä-Amerikasta kotoisin oleva maniok on ollut tunnettu Perussa 4000 vuotta. Sitä vietiin sitten Afrikkaan ja Intiaan 1800-luvulla ja sitten Aasiaan 1900-luvulla. Maniokista on olemassa laaja valikoima erilaisia tyyppejä, ja siitä on tullut tärkeä ravinnonlähde. Lehdet syödään vihanneksena, mukulat tarjoavat jauhoa tai tapiokaa ja ovat myös pohjana alkoholijuomalle. Maniokkia käytetään perinteisessä lääketieteessä koko Karibialla ja trooppisessa Etelä-Amerikassa: tahna, joka on valmistettu sen tärkkelyksestä, sekoitetaan öljyyn päänsärkyjen lievittämiseksi, ja toinen tahna, sekoitettuna rommiin, auttaa rauhoittamaan reumaa tai ihottumaa. Sideharsona tai tahnana tärkkelys auttaa hoitamaan kystia. Tuoreita murskattuja lehtiä käytetään palovammojen, auringonpolttamien ja kutisevan ihon rauhoittamiseen. Wayapi-intiaanien kutsuma "nuolilääke", maniokin lehdet omaavat homeostaattisen ominaisuuden nuolivammoihin. Maniokin mehu on myrkyllistä ja sitä käytetään syyhyn hoitoon.